Treenaamisen Tasapaino on Tärkeää

Treenaamisen Tasapaino on Tärkeää

Terveelliset elämäntavat ovat nyt nousseet pinnalle. On huikean mahtavaa että ihmiset heräävät pitämään huolta itsestään ja päivittäiset kahvitaukojen pullat vaihtuvat esimerkiksi hedelmään, pähkinöihin tai rahkavälipalaan. On normaalia että vaikka perheenäidillä on oma valmentaja jonka kanssa tehtyjä treenejä hän hehkuttaa ystävilleen ja tulokset puhuvat puolestaan; hauislihas näkyy mukavasti, askel lentää ja kaupan kassahihnalle ladotaan kassatätiäkin hymyilyttäviä ruokatarvikkeita. Paljon vihreää ja värikästä aitoa ruokaa, vähärasvaisia lihoja ja hyviä hiilihydraatteja vaikka jälkiuunileivän ja tumman pastan sekä bataatin muodossa.

Treenaaminen aiheuttaa oikeita mielihyväryöppyjä. Treenipainot nousee ja hiki valuu ähinöitten keskellä. Vitsi sitä oloa kovan treenin jälkeen, kun saa kroppa täristen mennä kotiin syömään treenin jälkeistä ateriaa. Palautusjuoma toki kulautetaan matkalla alas. Kotona odottaa täydellinen päivällinen. Mahdollisesti ruoat on tarkkaan punnittu ja aikataulut kellotettu.

fitness järki

On treenattu jo jonkin aikaa lujaa mutta henkilö ei silti välttämättä ole tyytyväinen itseensä ja läheisten kehumaan kiinteytyneeseen ulkomuotoon. Paha olo kipristelee sisuksissa, eikä sitä osaa käsitellä. Joka aamu henkilö katsoo itseään peilistä ja ei pidä näkemästään alastomasta kropasta. Ei ne vatsalihakset alakaan pilkottamaan niin kuin hän luuli. Selluliittia löytyy ainakin puristamalla ja edelleen alavatsa pömpöttää. Hän alkaa pohtimaan ja murehtimaan, onko valmentajan laatimassa ruokavaliossa sittenkin liikaa kaloreita. Missä se fitness -kroppa joka salitreenin tuloksena syntyy? Pitäisikö treenata kovempaa, enemmän? Pikkuhiljaa henkilö alkaa tehdä omia muutoksia ruokavalioonsa ja vähentää hiilihydraatteja. Ensin aamupalalta ja pian siirrytään lounaalle jossa hän syökin enää vain salaattia ja vähentää lihan määrää. Treenin jälkeisen aterian pastamäärät alkaa tuntuakin liian isolta ja hän vähentää niitäkin. Samalla henkilö aloittaa aerobisten määrän ja pituuden lisäämisen. Kovia hiit -treenejä sekä aamuaerobisia hampaat irvessä kalorien kulutus ja rasvanpoltto mielessä mantrana. Vapaapäivänä ei voi vaan olla, täytyy mennä edes lenkille. Likkumisesta tulee jollain tapaa pakkomielle ja se ilo ja onni katoaa.

Kevytviikko kuullostaa peikolta ja henkilö pelkää että kehitys (niin mikä kehitys enää?) tyssää kevyeen viikkoon. Hän skippaa ne. Hän jatkaa tukka putkella eteen päin eikä kerro mitään valmentajalleen. tilanteesta. Treenit lisääntyvät viidestä treenistä kaksikertaiseksi. Kovatehoinen korvaa matalatehoiset treenit. Valmentaja ihmettelee mielessään kun treenipainot lähtevät laskuun ja asiakas on kerta kerralta väsyneempi. Sitten yhdellä kertaa hänen korvaan ottaa se kun asiakas sanoo hedelmien sisältämän sokerin olevan pahasta ja ettei tämä syö enää hedelmiä koska se kerääntyy rasvaksi, saati muutenkaan hiilihydraatteja koska hän haluaa fitnesskropan. Rasvoissa on hänestä liikaa kaloreita.

Perhe alkaa oirehtimaan ja lapset ihmettelevät miksi äiti on niin kireä. Nälkä vaivaa kaiken aikaa ja päässä käy humina. Treenaamaan meno tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta koska ei suoraan sanottuna ole voimia. Elämästä on kadonnut hohto ja päivät on jatkuvaa suorittamista. Ei tämä ihminen enää tiedä mitä hän haluaa. Hän miettii jokaista suupalaansa ja suunnittelee treeninsä etukäteen eikä skippaa niitä missään tilanteessa.. Palautuminen kärsii liian vähäisestä energiansaannista. Mieli alkaa oirehtimaan. Parisuhde täyttyy riidoilla kun tuntuu ettei naisella ole enää aikaa, kun treenaaminen ja elämästä stressaaminen vie kaiken. Nainen ei edelleenkään pidä itsestään, vaan haluaisi olla jotain muuta. Hänellä on ikävä sitä elämää kun treenaaminen oli mahtavaa ja elämässä oli muutakin. Joskus ruokavalion noudattaminen ja treenaaminen toi hänen elämäänsä energiaa. Nyt tuntuu että se vain syö sitä.

Sit se päivä tulee kun nainen romahtaa. Kesken salitreenin. Itku ei lopu ja väsymys on niin jättisuuri. Se älytön kontrolli joka hänen elämässään on ollut päällä, se itsensä sättiminen ja asioiden tavoittelu joita hän ei ole ikinä saavuttanut. Rauta tuntuu liian raskaalta ja kropan tyhjentyneistä hiilarivarastoista ei enää liikene energiaa. Humina vaan käy ja pyörrytys kaataa naisen lattialle.

Tästä alkaa selviytymisjakso. Opetellaan taas kaikki alusta ja etsitään terveisiin elämäntapoihin terve suhtautuminen. Ihan oikeasti mä nyt haluan tällä itsekeksimälläni tarinalla vain kertoa sitä teille, miten se raja on häilyvä. Se raja terveydelle hyvän ja terveydelle pahan välillä. Sitähän me halutaan että treeni ja elämäntavat antaa meille energiaa -ei syö sitä. Jos lähdetään liikaa miettimään ja murehtimaan ja asettamaan epärealistisia tavoitteita, ei tätä hyvän olon tunnetta saavuteta. On muistettava että elämässä on muitakin asioita. Siinä vaiheessa kun kaikki alkaa pyöriä oman navan ympärillä, täytyy kysyä itseltään että miksi teen tätä ja voinko hyvin. Ei normaalin ihmisen tarvitse kieltäyyä kaikesta ja ajatella että lihon kun syön tämän pullan yhtenä herkkuna tälle viikolle jos muuten on syönyt hyvin. Ei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos joskus syökin lasagnea lounaaksi tai pekonia hotellilla aamupalaksi. Jos ruoka on asia josta nauttii, niin mielestäni joskus täytyy saada nauttia siitä täysin siemauksin! Itse ainakin nautin, mutta tiedän omasta kokemuksesta kuinka helposti ruokien tarkkailut voi livetä kädestä tai liikuntamäärät hyppää liian korkealle ja aiheuttaa ylikuntoa. Tämä oli vain päästä keksitty esimerkki, mutta vaikka pysyttäisiin ok määrissäkin liikunnan ja terveellisen elämän suhteen, voi siitä silti helposti tehdä itselleen liian suuren stressin. Maailma ei kaadu yhdestä treenittömästä viikosta, ei edes kuukaudesta. Ei ne lihakset katoa sieltä olemattomiin jos ei hetkeen päästä jostain syystä treenaamaan. Noh, kyllä itsekin haluan aina pitää kiinni omista treenisuunnitelmistani ja ärsyttää jos niitä joutuu muokkailemaan, eikä jostain syystä pääse treenaamaan silloin kun on sen suunnitellut tekevänsä. Mutta siitä täytyy osata päästä yli eikä antaa sen pilata päivää. Kevytviikkojen tärkeys on myös oikeasti aika suuri. Ei keho jaksa mennä täpöillä kaiken aikaa.

Fitnessyliähkystä on puhuttu paljon. Itse en ole yliähkyssä, mutta ymmärrän kyllä tämän syyn useilla. Pinnallisuus on meidän ihmisten yksi piirre, mutta joskus kannattaa mennä sinne syvemmälle ja pureutua syihin miksi teen tätä. Miksi minä treenaan? Mitkä ovat oikeat tavoitteeni? Kannattaa kirjoitella asioita ylös ja pohtia elämän eri osa-alueita. Ovatko ne kunnossa? Mä uskon vahvasti että haluat voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja siihen vaikuttaa erittäin monet osatekijät. Tasapaino elämässä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *